Viikon raportti osa 1

Voi sentään! Pyydän anteeksi, etten ole aikaisemmin päivittänyt kuulumisiani tänne. On mukamas ollut niin kiire! Varoitan jo nyt, että tästä tulee pitkä teksti. Yritän pitää asiani tiiviinä silti.

Menimme siis viikonloppuna Lontooseen. Haettiin perjantaina aamulla Lauran kanssa opiskelijakortit ja syötiin koululla ja lähdettiin juna-asemalle. Meno-paluu Lontooseen täältä maksaa £11,80! Halvahkoa. Juna oli hiukan myöhässä, juuri tarpeeksi, että ruotsalaiset vaihtarit ehtivät juosta laiturille. Muuten he olisivat myöhästyneet tästä junasta (onneksi junia Lontooseen tuntuu menevän suht usein). Junassa sitten tutustuttiin uusiin ihmisiin (lähinnä minä tutustuin ruotsalaisiin ja yhteen hollantilaiseen - muut olivat jo tutustuneet toisiinsa keskiviikkona vaihtareiden juhlissa, joissa en ollut mukana). Matka kesti n.40 minuuttia. Ruotsalaiset olivat varanneet eräästä hostellista 6hh, joten menimme heidän kanssaan hostellille ensiksi. Hostelli oli Kensal Greenin metroaseman vieressä. Heti aulassa vastaamme tuli vanha mies, joka huusi ensin Lauralle ja sitten minulle "Stop talking to your nose!!", vaikkemme mitään olleetkaan sanoneet.. Hostellin henkilökunta sitten hyssytteli miestä, ja hän lähti pois. Pelottavaa.. Mekin (suomalaiset) varasimme huoneen, tosin 4hh. Huoneemme 4. sänky oli jo varattu jollekin. Huoneemme oli ykköskerroksessa, käytävän päässä. Mitä pidemmälle käytävää käveli tullessaan huoneeseemme, sitä kylmemmäksi ilma muuttui. Alapuolellamme oli hostellin baari, josta kuului basson jumputus pitkälle yöhön. Ei huone mikään hieno ollut, mutta kyllä siellä nukkui kaksi yötä. Lähdimme hostellilta vielä Antin ja Lauran kanssa takaisin keskustaan tsekkaamaan paikka, josta ostaisimme seuraavana päivänä liput Leijonakuningas-musikaaliin. Kävimme sitten syömässä Rainforest -ravintolassa, joka todella oli nimensä veroinen. Ihan kuin olisimme joutuneet keskelle sademetsää; katosta roikkui apinoita ja vihreää kasvustoa, ilma oli lämmin ja kosteahko, vesiputous oli yhdellä seinällä, väliin iski ukkosmyrsky (ei sentään vettä satanut niskaan), salamat löivät ja ukkonen jylisi, ja sen jälkeen linnut alkoivat laulaa taas. Ruokakin oli hyvää. Illalla hostellissa mentiin ruotsalaisten huoneeseen, ja siellä pelattiin erinäisiä juomapelejä. Myöhemmin lähdettiin porukalla vielä keskustaan baariin. Hieno suunnitelma tosin petti, kun ehdimme olla sisällä baarissa n.10 minuuttia ennen valomerkkiä.. noh, osa lähti siitä takaisin hostellille ja osa jäi vielä hippaamaan keskustaan. Huoneemme oli edelleen tyhjä, "kämppiksemme" tavarat kyllä olivat paikoillaan, mutta koskemattomia. Hän siis oli jättänyt tavaransa sinne jo ennen meidän tuloa, eikä ollut käynyt huoneessa sen jälkeen.

Lauantai oli sadepäivä. Aamupalan jälkeen (hostellissa oli huoneen hintaan kuuluva aamiainen: vaaleaa paahtoleipää, voita, hilloa, mehua, kaakaota, pikakahvia) lähdimme keskustaan ja otimme ruotsalaisen Filipin mukaamme. Ihan ensiksi menimme Leicester Squarelle ostamaan ne musikaaliliput. Saman päivän näytökseen saa aika halvalla lippuja. Nämä maksoivat £37.50, ja taisivat olla kalleimmat. Halvimmat ovat muistaakseni £18. Lippujen saannin jälkeen lähdimme kohti Notting Hilliä ja Portobello Roadia. Ihanaa seutua! Pastellisävyisiä taloja rivissä, paljon pieniä myyntikojuja kadulla, paljon ihmisiä, hyvä tunnelma. Siellä oli siis jotkut markkinat käynnissä. En tosin kyllä tiedä, oliko se vain normaali lauantai"tori", vai joku spesiaalimpi tapahtuma.. Käytiin pistäytymässä päivällä myös Harrodsin tavaratalossa. Se on kyllä huima paikka. Kannattaa käydä joskus, jos vain suinkin pystyy. Illalla sitten koitti Leijonakuningas! Laura oli aivan into piukeena, se on aina ollut kai Lauran lempimusikaali. Kyllä se oli hieno esitys! Niskaan kyllä veti ikävästi, kun istuimme ylimmällä rivillä (halvat liput..), mutta kaulaliinat vaan esille ja katse kohti lavaa, niin ei ollut hätää. Kaikki esiintyjät olivat tosi hienoja laulajia, ja toki myös näyttelijöitä. Yksi huikeimmista asuista oli kirahvin asu; siinä näyttelijä käveli pitkillä puujaloilla konttausasennossa, tai siis kaikilla neljällä raajalla. Hieman hasardilta kyllä vaikutti se. Pisti miettimään, miten ihmeessä hän pääsee siihen asentoon/jalkojen päälle..hui. Esityksen jälkeen eräs näyttelijä ilmoitti, että ovilla kerätään kolehti Haitin maanjäristyksen uhrien auttamiseksi. Alakerrassa ovensuussa Laura sai minusta ja Pumbaa esittäneestä miehestä yhteiskuvan, se tosin tärähti hieman, mutta sentään Pumban asu tulee esille :) menimme vielä pizzalle ja lähdimme takaisin hostellille. Sinne olivat tulleet myös ranskalaiset ja pari muuta vaihtaria. He ja ruotsalaiset olivat juuri lähdössä hummaamaan = klubbailemaan keskustaan, mutta me olimme jo väsyneitä pitkästä päivästä, ja päätimme jäädä hostelliin ja nukkumaan. Se oli fiksu veto, hummailijat olivat olleet ulkona aamukuuteen... saimme jälleen nukahtaa alakerran baarin bassojytkeeseen, eikä kämppiksestä ollut vieläkään mitään tietoa.

Jatkan tarinaa huomenna, nyt painuu silmät kiinni. Hyvää yötä!