Tästä se alkaa

Taas yksi päivä takana. Se kuuluisa Ensimmäinen. Nukuin viime yönä mukavat 12h. Tosin havahduin ensimmäisen kerran aamuseitsemältä, kun tällä Carver Hill Roadilla joku yritti kovasti päästä kesärenkailla jyrkkää, loskaista katua ylös. Jatkoin uniani sen jälkeen vielä parisen tuntia. En ole muuten aikaisemmin muistaakseni laittanut flanellipyjaman alle laamapaitaa ja pitkiksiä (jaloissa villasukat, tietysti), jotta pysyisin lämpimänä! Ehkä kerran Lapissa jouduin niin tekemään.. nojoo, peitto oli ja on edelleen hyvin paksu ja lämmin. Enkä edes kuumavesipulloa tarvi. Ajaakohan pari villasukkia saman asian...?

Tapasin Lauran tänään (eli eilen) yhdeltä yliopistolla. Koulumatkani toistaiseksi - kunnes lumet sulavat pois - kulkee katuja pitkin, ensin Carver jyrkästi alas, sitten käännös oikeaan ja loivaa alamäkeä Desborough Avenueta, kunnes kääntyy oikealle Suffolk Road, jossa on alussa taas jyrkkä nousu ja sen jälkeen loiva, pitkähkö lasku kadun päähän. Siellä kadun vasemmalla puolella on yliopisto. Kunhan pellot tuossa vieressä vapautuvat lumesta, sieltäkin kuulemma pääsee polkuja pitkin koululle, aikaa menee hieman vähemmän. Nyt menee parisenkymmentä minuuttia.

Noniin. Tapasimme siis koululla, ja tutustuimme ensiksi laitoksen kv-yhdyshenkilön Thomasiin. Hän oli nuorehko pukumies (paikallinen Markku Pöyhönen?). Hän antoi meille jonkun ilmoittautumislomakkeen täytettäväksi ja haki paikalle Debran, toisen kv-henkilön. Debra opasti meitä läpi yliopiston, ja näytti tärkeitä paikkoja. Täällä on 5-kerroksinen kirjasto... Talon oma kuntosali ällistytti hienoudellaan - kaikkiin laitteisiin tulee tällä viikolla iso näyttö, johon voi liittää oman iPodin ja kuunnella musaa ja katsella videoita. Osassa laitteista tämä ominaisuus on jo. Polkulaitteita on monenlaisia, mm. maastopyöräilysimulaattorikuntopyörä. Huh. Muitakin laitteita oli paljon Kovin oli hienoa ja modernia siellä. Koululla on myös oma baari... onhan meilläkin Jyväskylässä päärakennuksen kahviossa A-oikeudet, mutta ei sentään baaria! Kävimme myös otattamassa kuvat opiskelija- yms. kortteihin, tuli taas "oikein hehkeät" kuvat. Kouluasioiden jälkeen lähdimme etsimään infopistettä, josta otimme muutamat kartat ja esitteet matkaan. Sitten kävimme kaupassa ostamassa koteihimme omaa syötävää (molemmat tekevät kotona omat ruokansa, minulla nyt saattaa joskus olla Barbaran tekemää ruokaa) ja tapasimme Lauran kanssa asuvat italialaisvaihtarit Nicon ja Sofian (voi olla, että tämä nimi meni väärin..). He opastivat meidät liikkeeseen, josta ostimme uudet pre paid -liittymät kännykkään. Sillä voi soittaa toiseen samanlaiseen liittymään Briteissä ilmaiseksi, tekstarit ovat samoin ilmaisia, eikä ulkomaan puhelutkaan ole kovin kalliita. Jes! Halusimme syödä jotain tuttua, joten päädyimme McDonaldsiin. Olisin mieluummin syönyt Hesburgerissa, mutta se kun ei ole tänne vielä rantautunut, oli tyydyttävä vastaavaan. Laura lähti sitten Nicon kanssa kotiinsa ja minä lähdin vielä ostamaan shampoota, hammasharjaa ja vastaavia. Kaupungilla on oikein näppärä PoundShop, jossa kaikki maksaa £1! Se on n.1,20€. Siitä kaupasta löytyy kaikenlaista tavaraa.

Kotiin tullessani olin aivan hikinen, kun paluumatka koululta on suurimmaksi osaksi ylämäkeä. Loskainen ylämäki kahden ostoskassin kanssa ei ole kiva juttu. Pian tuli käymään naapurin poika James (n. 18v.), joka auttaa Barbaraa etenkin nyt, kun hänellä on tuo kipsi nilkassaan. James tuli katsomaan konettani, joka oli tosiaan tehnyt tenän eilen. Mietimme hetken, mikä voisi olla ongelmana, ja tulimme siihen tulokseen, että akku oli lopussa. James keksi, että hänellä saattaa olla kotonaan tallessa entisen Fujitsu-tietokoneensa latauspiuha. Hän kävi hakemassa sen, ja ta-daa, se sopi koneeseeni! Se alkoi heti vilkuttaa vihreää valoa, ja suostui käynnistymään. Tämä säästi minulta adapterin oston, joten voi olla, etten tarvitse ollenkaan adapteria; saan kummitädiltäni Sheffieldistä huomenissa postissa hänen ylimääräisen brittiplugisen suuripäisen Nokian laturinsa.

Huomenna meillä on jonkun sortin englannin koe/testi, suullisena. Mainitsemani Debra pitää sen. Debra on mukava. Huomeniltana on 4 ruotsalaisen vaihtarin järjestämä tutustumisilta heillä kotona. Laura ilmoitti meidät molemmat sinne, joten saatamme puhua huomenna ruotsia! Vad kul! Nyt tosin on kyllä sellainen olo, ettei liiemmin tee mieli tutustua uusiin ihmisiin eikä paikkoihin, koska eroaminen rakkaista Suomessa on vielä liian lähellä (mehän lähdettiin vasta eilen Suomesta!) ja itku herkässä. Tosin ei kai tässä muukaan auta, kun tutustua uusiin ihmisiin ja paikkoihin, se kuitenkin tekee asioista helpompia näiden 5 kuukauden aikana. Se helpottaa, että poikaystäväni varasi juuri lennot tänne helmikuun puoliväliin! Eihän siihen ole kuin ihan vähän reilu kuukausi!

Onpa kiva, kun saa käyttää suomalaisia ääkkösiä ja omaa konetta. Nyt kello on jo kuitenkin paljon, ja tarvitsen vielä reilusti unta kaiken matkustamisen jälkeen. Kuulumisiin myöhemmin!