Hiljaiseloa - ei suinkaan!

Nyt on jo muutama viikko hurahtanut viime blogipäivityksestä. Mielessä on kyllä ollut joka päivä istua alas ja kertoa teille, mitä on tapahtunut, mutta sellaista sopivaa väliä ei ole löytynyt. Ennen kuin nyt. Pahoitteluni jälleen hiljaiselosta, olen kyllä hengissä ja kaikki hyvin - ei hätää :)

Lontoon matkan jälkeen maanantaina menimme vaihtariporukalla (5hlöä) kyselemään kurssiemme perään. Etsimme Thomasin käsiimme (hän on siis meidän "vastuu"henkilömme, musiikin laitoksen kv-yhdyshenkilö) ja pyysimme kursseja. Hänen saapumisensa kesti jonkin hetken, ja vitsailimme puolitosissamme, että hän vasta siinä hetkessä muisti meidän olemassaolomme, ja paniikissa kyhäsi jonkin näköisen kurssitarjottimen meille. Lopulta hän kuitenkin saapui, ja antoi meille monistenipun, jossa oli valittavat kurssit eli moduulit. Täällä kurssit ovat koko vuoden kestäviä kursseja, ja niitä siis kutsutaan moduuleiksi ("kurssi/course" on koko pääaineen nimi tai jotain yhtä hämmentävää, kuten myöhemmin opimme). Meille oli tarjolla yhteensä 9 moduulia, joista meidän piti valita 6 (4 pakollista, ja pari ylimääräistä, jos ei kaikille halutuille kursseille olisikaan päässyt). Jokaisesta moduulista saamme 7,5 ECTS-pistettä, jotka ovat vastaavat kuin meidän opintopisteemme. Saamme siis yhteensä 30ECTS-/opintopistettä. Selitinkö tarpeeksi monimutkaisesti? Meille kuitenkin kerrottiin, että kurssit alkavat vasta seuraavalla viikolla!! To-del-la ärsyttävää, ettei meille voida ilmoittaa etukäteen yhtään mistään! Olisi ollut kyllä ihan kiva viettää nekin pari ylimääräistä viikkoa Suomessa. Turhauttavaa lorvailua siis oli tiedossa sillekin viikolle. Noh, illalla sentään menimme isommalla vaihtariporukalla jälleen samaan, jo kantapaikaksi muodostuneeseen pubiin, The Falconiin.

Tiistaina päätimme sitten lähteä Antti-Laura-Andrea-Liisa-kombinaatiolla Oxfordiin. Se oli kiva päivä. Kävimme kuuluisista yliopistoista tällä kertaa Trinity Collegessa ja All Soul´s Collegessa. Trinityn kappelissa/kirkossa pistäydyimme, Laura soitti hieman eteisen flyygeliä, ja istuimme hetken jonkun kuorolaisen paikalla olon ollessa jokseenkin hämmentävä - tiedättehän, pari riviä varattu kuorolle keskikäytävän molemmin puolin, kynttilät jokaisen laulajan kohdalla, nuottiopukset pöytätasolla edessä. Katsastimme myös ko. koulun ruokasalin, joka muistutti kovasti Harry Potterin isoa ruokasalia. Kaunis, iso kattolamppu, 4 pitkää pöytää oppilaille, toisessa päässä salia opettajien pöytä poikittain. Pahoittelen kuvan epätarkkuutta, mutta tässä kuitenkin näyte paikasta:


Trinityn pihalla huomasimme Tällipajun (näköisen puun) lisäksi yksinään lojuvan luudanvarren, joka oli kuin suoraan Tylypahkasta! Ja kun muutenkin olimme hyvin Potter-elokuvien näköisessä ympäristössä, päätimme ottaa parit Potter-kuvat luudanvarren päällä istuen - kuin olisimme ponkaisemassa lentoon (voi kunpa se onnistuisikin!). Tässä todistusaineistoa:

Vierailimme myös St Mary´s Churchissa, ja kapusimme kapeat, kapeat ja hyvin jyrkät portaat (muistaakseni n.120 porrasta) ylös kellotapuliin, jossa pystyi kiertämään lähes tapulin ympäri pientä kujaa pitkin. Sekä portaat että tapulin "kuja" oli yhden ihmisen levyinen, ja vaikka kesätyössäni käyn korkealla hyppyrimäen huipulla joka päivä, tuli silti vähän äitiä ikävä, etenkin niissä portaissa ja etenkin alasmennessä.. Eikä siellä tietysti ollut yksiä portaita ylösmenoa ja toisia alastuloa varten (joka olisi ollut erittäin kätevää), vaan kun vastaan tuli ihminen, piti jommankumman peruuttaa jonkin matkaa, jotta kohdalle sattui hyvin pieni levennys, jolla pystyi tasapainottelemaan hetken. Huii! Kiersimme Oxfordia vielä pari tuntia, ja tulin siihen tulokseen, että se on keväällä varmasti hyvin viehättävä kaupunki! High Wycomben hieman sokkeloisen keskustan jälkeen Oxfordin ydinkeskustan ruutukaavamuoto tuntui enemmän kuin selkeältä.

Keskiviikkona sitten oli ensimmäisen luennon aika! Vaikka aikaisemmin valitinkin, että (musa)luennot alkaisivat vasta seuraavalla viikolla, keskiviikkona oli ensimmäinen englannin tunti. Kurssin nimi on English for Creative Industries, ja muut opiskelijat opiskelevat esim. elokuvan tekoa, luovaa kirjoittamista, designia eri muodoissa jne. Yksi poliisiopiskelijakin siellä on, unkarilainen tyttö Lilla. Opettajana meillä on maailman överein homo, Chris. Minulla ei todellakaan ole mitään homoja vastaan, mutta tämä mies menee jo ällöttävyyden puolelle. Onneksi sitä kurssia ei ole kuin 2h/vk.

Seuraavana viikonloppuna lähdin käymään yhdeksi yöksi Sheffieldissä Pohjois-Englannissa, jossa tätini ja yksi serkuistani asuu. Tällä kerralla tosin tätini oli Suomessa käymässä ja oli tulossa takaisin vasta maanantaina, joten menimme suloisesti ristiin. Olipa ihana käydä tutussa paikassa, ikään kuin kakkoskodissa! Ei tarvinut enää arvailla, missä tavarat ovat, tiesin heti missä vessa on ja miten talossa toimitaan. Talon hajukin oli kovin tuttu, ja toi monta muistoa lapsuudesta mieleen. Tapasin myös tätini entisen alivuokralaisen, italialaisen Francescan, joka tuli istumaan iltaa minun ja serkkuni kanssa. Haimme intialaisesta takeawayt (meikäveit...) ja vuokrasimme leffan. Seuraavana päivänä kävimme serkkuni kanssa pubilounaalla maaseudulla ja hieman ehdimme kävellä nummilla, ennen kuin junani lähti takaisin etelään. Ihanan rentouttava kaksipäiväinen.

Seuraavalla viikolla alkoi sitten kurssit, viimein! Kerron niistä lisää ja tarkemmin ensi kertomuksessa, nyt kerron tapahtumista enemmän. Tiistai-iltana kävimme paikallisessa Seisomapaikka-klubissa (joka on siis stand up -komediaklubi Jyväskylässä), tilana oli myös paikallinen Ilokivi. Illan isäntä oli aika mitäänsanomaton, puhui aika vahvalla aksentilla, joten piti todella keskittyä puheen ymmärtämiseen. Illan ensimmäinen vieras sen sijaan oli tosi hyvä! Lyhyt mies, n.30-vuotias, joka vitsaili omasta homoudestaan ja maailmanmenosta. Toinen vieras oli mies+kitara, joka aluksi oli tosi kiva juttu, täällä kun ei sitä livemusiikkia liiemmin kuule... Mutta miehen jutut alkoivat käydä aika nopeasti vanhoiksi, ja kappaleet, joita hän lauleskeli, samanlaisiksi. No, ilta=sisäänpääsy oli sentään ilmainen, joten rahanmeno ei haitannut.

Torstaina kävin Antin kanssa (Laurankin piti tulla, mutta hän oli liian kipeä lähteäkseen) Lontoossa ISO ry:n eli Iso-Britannian Suomalaisten Opiskelijoiden tapaamisessa. Oli mukavaa jutustella suomeksi muidenkin kuin Antin ja Lauran kanssa, ja tutustua uusiin ihmisiin. Loppuilta sujui nopeasti oopperoista, laulamisesta ja musiikista yleisesti keskustellessa. Ja tuli taas todettua, että maailma tosiaan on pieni; eräs nuori nainen tiesi/tunsi yhden luennoitsijan Musicalta, ja toinen taas on erään ystäväni lapsuudenkaveri! (Terveiset Pexille Suvilta!) Sinä iltana oli myös puhetta muista ISO ry:n järjestämistä tilaisuuksista ja tapahtumista, mm. suurlähetystövierailua ja matkaa Skotlantiin olisi kevään aikana luvassa. Pitää katsoa, miten aika ja rahat riittäisivät niihin osallistumiseen.

Seuraavana viikonloppuna (siis 30.1.-1.2.) hyvä ystäväni Fredrika tuli visiitille Lontooseen Bonnista, jossa hän on au pairina. Se viikonloppu tuli todella tarpeeseen, molemmille. Kävimme Greenwichin observatoriolla ja tottakai absoluuttisen ajan lähteellä. Synkkasin kelloni täsmäaikaan myös :) löysimme Greenwichistä myös ihanan torin, jossa oli myynnissä sitten jos jonkinmoista tavaraa: nahkatöitä, kankaita, vaatteita, valokuvia, laukkuja ja kasseja, maalauksia, muita käsitöitä, koruja, lasitavaraa, vähän hömppääkin. Ostin yhdeltä vanhalta mieheltä 1930-luvulta peräisin olevan His Master´s Voice -leimasimen, jota pitää ruveta käyttämään - pitää ensin ostaa leimasinmustetta. Ruokapuoli oli torilla myös hyvin katettu - oli meksikolaista, argentiinalaista, espanjalaista, portugalilaista, japanilaista, kiinalaista, marokkolaista, brasilialaista. Päädyimme lopulta (kaikista mahtavista hajuista jo vatsa kurnien) ostamaan nigerialaisesta kojusta ateriat, ja menimme satamaan syömään annokset. Olipa hyvää! Ostimme sitten liput ThamesClipperiin, eli katamaraaniin, joka kulkee jokea eestaas ja kuljettaa pääosin kai turisteja paikasta toiseen. Matka Greenwichistä Waterloon "pysäkille" (suoraan London Eyen alle) kesti n.40minuuttia, sinä aikana ehdimme mutustella makoisat suklaamuffinssit, jotka myös ostimme mukaamme torilta. Ja voin kyllä suositella jokilaivaa Thamesilla! Siinä näkee niin eri vinkkelistä Lontoota, ettei uskoisikaan. Ja laiva on katettu, joten sadekaan ei haittaa. Eikä maksanut kuin £3,55, kun olimme ostaneet päivän Travelcardin (£5,60, ja sillä pääsee matkustamaan metrolla ja bussilla rajattomasti päivän aikana) hostellista. Kävelimme LondonEyen alta Big Benille, sieltä Buckinghamin palatsille, Hyde Parkiin ja Piccadilly Streetille. Alkoi jo olla ilta, ja päätimme lähteä jo takaisin hostellille. Seuraavana päivänä vietimme parituntisen Hamleysin lelukaupassa Regent Streetillä. Uskomaton paikka! 5 kerrosta täynnä leluja, nukkeja, nalleja, pelejä, leikkikaluja, oheishässäkkää, vaaleanpunaista siellä, vaaleansinistä täällä. Pojille oma kerroksensa täynnä autoja, helikoptereita, ambulansseja, sotilaita, tankkeja, maastoautoja, pienoismalleja jne. Seuraava kerros, yllättäen, tytöille suunnattuja barbeja ja muita vastaavia, nukketaloja, kotiesineitä (kuten helloja, mikroja, pesukoneita?!), hevosia, nukkeja, prinsessoja, vauvoja. Pari kerrosta myös unisex-tavaraa, suurin osa turhaa "pakkosaada"-sälää. Juttelimme hetken yhden nuoren miehen kanssa, joka oli kaupassa töissä. Hän teki siinä jutellessamme erinäisiä tarroja, sai itse päättää minkä värisiä hän tekee valmiista muoteista. Vaikutti olevan hieman kypsä istumaan tarrojen keskellä tyttöjen osastolla, halusi jo "saada ylennyksen" poikien osastolle kerrosta ylemmäksi, leikkimään lentävillä helikoptereilla ja törmäilyautoilla :D hauska heppu. Muutama mielenkiintoinen lautapeli jäi mieleen, samoin tulevan kesän ja ensi vuoden hitti DjHero! Sitä veivattiin hetki, aluksi oli hieman hankalaa arvailla mitä pitäisi painaa ja tehdä, mutta kun pelaaminen alkoi sujua, Fredi piti melkein vetää koneen luota pois.. :D eipä sillä, pelissä oli kyllä joitain tosi hyviä miksauksia itsessään jo, kuten Marvin Gayen I heard through the grapevine/Gorillazin Clint Eastwood. Yllättävän messevästi toimi tuo yhdistelmä! Kävimme vielä lounaalla, ja sitten oli aika saattaa Fredi takaisin asemalle ja lähteä itsekin kotiin päin. Yhteinen aikamme oli lyhyt, mutta ehdimme nähdä paljon asioita ja paikkoja, ja mikä tärkeintä, tavata toisemme. Kaksi lahtelaislähtöistä nuorta, yhtäkkiä molemmat ulkomaanelävinä, vieraassa paikassa ja kulttuurissa. Saimme terapoitua itseämme ja toisiamme ja nauraa vanhoille tapahtumille ja hauskoille muistoille. Hassua, että seuraavan kerran tapaamme keväällä Suomessa! Ystävän kanssa oleminen on paljon mukavampaa ja helpompaa kuin yksinään. Toki yksinolemisellekin on oma aikansa ja tarpeensa, mutta rajansa silti kaikella..

Takaisin Haikkarin "vilskeeseen" palattuani mentiin tiistaina Antin ja Lauran kanssa katsastamaan paljon palstatilaa saanut leffa Avatar, tottakai 3D-versiona. Täällä piti ostaa omat 3D-lasit kassalta, jos ei vielä ollut omia! Joten nyt minulla on ikiomat 3D-lasit, jotta voin myöhemminkin katsella ko.tyylin elokuvia. Jee! Ja lasit ovat ihan tyylikkään muotoisetkin ja muoviset - eivät niitä perus-pahviset sini-puna-linssiset. Elokuva oli kyllä hieno! Tarina oli kieltämättä suoraan Pocahontasista (jota itseasiassa en ole vielä koskaan nähnyt itse leffana, tiedän kyllä mitä siinä tapahtuu), mutta se visuaalinen ilotulitus oli huikeaa. Teknisten juttujen ja ilmeisen huomaamattoman musiikin takia sen voisi helposti käydä katsomassa toistamiseenkin. Suosittelen!

Seuraavana yönä, tai oikeastaan aamuna (kun puhelin soi ja saimme kuulla tapahtuneen) sain ikävän muistutuksen siitä, etten asu tällä hetkellä turvallisessa Suomessa. Barbaran tyttären Annien kotiin oli murtauduttu yöllä. Ovi oli jäänyt pistämättä takalukkoon. Onneksi mitään suurempaa vahinkoa ei tapahtunut, rosmot olivat vieneet "vain" tavaroita, joista sai helposti käteistä (ilmeisesti nuoret huumehörhöt liikkellä) - kuten lompakon ja autosta radion tms. Perhe nukkui yläkerrassa, eikä kukaan loukkaantunut tai mitään. Siitä lähtien olemme laittaneet ulko-oven takalukkoon joka yöksi. Hui..

Viime viikonloppuna menimme sitten jälleen vaihtarien kesken Lontooseen. Tällä kertaa mukana oli Antti, Andrea (kroatial.), Teresa ja Jana (tsekkil.) ja Cristina (espanjal.). Antti &tytöt. Laura liittyi myös hetkeksi seuraamme ystävänsä Mintun kanssa, joka oli vierailulla Jyväskylästä. Kävimme aika nopeaan tahtiin katsastamassa National Galleryn tarjonnan, joka on kyllä huima. Sinne pitää palata paremmalla ajalla ja vähemmillä (=kevyemmillä) vaatteilla, siellä tulee meinaan kuuma, jos kaikki 'talvi'vaatteet pitää päällään koko kierroksen ajan. Veimme sitten hotellille tavaramme, ja lähdimme takaisin keskustaan. Tällä kertaa näimme Avenue Q -musikaalin, joka oli aikuisille tarkoitettu Muppet-henkinen esitys. Sitäkin voin suositella! Sai kyllä nauraa :) se maksoi £32, ja tulimme siihen tulokseen, että sen halvemmalla ei yleensä saa lippuja kuitenkaan, vaikka niin luulimme. Ne tosi halvat liput on sitten yllättäen tosi huonoilta paikoilta, ja me nyt kuitenkin haluttiin ihan hyvät paikat. Olimme suunnitelleet menevämme myös Lontoon ComedyClubille (£12), mutta koska kaikilla meistä ei ollut tarvittavan hyvä englanninkielen taito ymmärtääkseen kaikkia juttuja, jätimme kaikki sen ohjelman välistä. Palasimme hotellille muutaman pubin kautta. Hotellihuoneen patteria ei mitenkään saatu pienemmälle, se hohkasi aivan tulikuumana koko ajan. Ikkunoita oli sitten pakko pitää auki, ei mitenkään järkevää energiankäyttöä.. Aamulla söimme hotellilla aidon englantilaisen aamupalan; pekonia, munakasta, makkara, papuja, paahtoleipää+marmeladia, teetä ja kahvia. Tuli taas todettua, ettei sitä kyllä useasti syö tuollaista mättöä heti aamulla, mutta kyllähän se maistui tällä kertaa. Lähdimme sitten Tate Modern Galleryyn, joka oli minun osaltani aika nopeasti nähty. En ole koskaan ollut modernin taiteen perään, enkä ole vieläkään. En vaan ymmärrä sitä. Mutta onneksi on monta muuta taiteenmuotoa, joita voin sitten jo ymmärtääkin. Sen taidehallin jälkeen kulutimme pari tuntia shoppailuun Oxford Streetillä, ja minä kulutin myös hermojani liian lämpimissä ja täyteenahdetuissa liikkeissä.. olen kyllä hyvin epänainen sen suhteen, ettei minua kiinnosta liiemmin laukut, kengät, vaatteet, somisteet (vyöt, soljet, hiuspannat, huivit yms.) tai viimeisin muoti. Enkä voi sanoa nauttivani shoppailusta yleensäkään. Mutta noin pari tuntia kahdessa viikossa menee kyllä :D

Tällä viikolla ei ole tapahtunut mitään kummallisempaa. Yksi uusi kurssi alkoi, mutta siitä ja muusta kouluun liittyvästä kerron taas myöhemmin lisää. Eilen illalla kuuntelin netin (hear.fi) välityksellä RentukkaRockia Jyväskylästä. Oli kyllä jotensakin absurdi olo ajatella, että siellä paikan päällä oli ystäviäni ja kavereitani kuuntelemassa (ja Jaakko soittamassa), ja minä kuuntelin sitä samaa lähetystä Englannissa! Välillä yhteys vähän pätki, mutta suurimmaksi osaksi se toimi ihan kivasti. Nyt lähden kohti Lontoota (taas..), olen siellä huomiseen asti toisen serkkuni luona. Kivaa! Ensi viikosta tulee tähän astisen kevään parhain, sillä Jaakko tulee tänne kylään! Olemme ensin pari päivää Lontoossa, tulemme yhdeksi yöksi tänne Haikkariin, ja torstaina lähdemme Sheffieldiin. Lauantaina käymme Liverpoolissa katsastamassa Beatles-kaupungin ja tapaamassa Jaakon viime kevään vaihdon aikaisia kavereita. Lontoon hulinaan vielä su-ma-yöksi, ja sitten taas pitää erota ja palata arkeen, Jaakko Suomessa ja minä täällä. Mutta vielä ei tarvitse ajatella sitä, nyt lähden hurvittelemaan Lontooseen! Kirjoittanen Jaakon vierailun jälkeen taas lisää. Terveisiä sinne lumen keskelle taas! :)