Maaliskuu.

Heti alkuun täsmennys: viime teksti oli kirjoitettu loppuun ja lähetetty 13.2., vaikka lähetyspäivämääränä olikin tammikuun loppupuolen joku päivä. Eli helmikuultakin on tekstiä.

Lupasin kertoa koulusta. Maanantaisin on Music Event Production, jossa käsitellään kaikkea musiikkitapahtuman järjestämiseen liittyvää. Lopputehtävänä on suunnitella (fiktiivinen) tapahtuma, joka vetää 25000 henkeä. Tapahtuma voi olla yhden, kahden tai kolmen päivän festivaali, tai joku muu, jos keksii. Siitä pitää piirtää aluekartta, jossa on esillä ruokapisteet, vessat, hätäpoistumisreitit, sisääntuloväylät yms. Esseessä (n.2000 sanaa) pitää selittää tätä tapahtumaa ja kertoa aluekartan sisältöä tarkemmin. Lopuksi pitää vielä laskea tapahtumalle budjetti. Tapahtuman voi sijoittaa minne haluaa, vaikka "ulkomaille" = Englannin ulkopuolelle. Minä toki sijoitan oman tapahtumani Suomeen, Lahteen ja hyppyrimäille! Sen paikan tiedän ja tunnen jo hyvin, ja tuttu paikka lisännee myös motivaatiota suunnitella koko asiaa. Tätä tapahtumaa ei toki ole tarkoitus järjestää oikeasti, kunhan suunnitellaan.

Tiistaisin on Music Publishing -kurssi, jossa käydään läpi paikallisia Teostoa ja Gramexia (PRS ja MCPS), musiikin julkaisemista, kustannusta, lainsäädäntöäkin hieman. Tämän kurssin vetäjä on olllut aiemmin PRS:n puheenjohtajana, ja on hyvin pätevä asiassaan. Osaa myös selittää asiat hyvin. Tällä kurssilla tehdään luennon jälkeisissä seminaareissa muutamia pikkutehtäviä, ja ehkä yksi isompi on vielä edessä keväämmällä.

Keskiviikkoisin on ensin English for Academic Purposes, jossa käydään läpi englannin kieltä hiuksia halkomalla. Se on tarkoitettu nimenomaan vaihtareille, ja silloin tällöin tunnilla luetaan tekstejä vuorotellen, oikean ääntämyksen saamiseksi. Välillä hieman turhauttavaa, tuntuu liioitellulta miettiä, miten selittää "fakta". Mutta on siellä myös käyty läpi oikeita viittaustekniikoitakin, joten kaipa se on ihan hyödyllinen kurssi. Sitä paitsi, ei täällä muutakaan tekemistä ole siihen aikaan. Sen jälkeen on vuorossa tämä "ihastuttava" toinen englannin kurssi, English for Creative Industries. Ja sitä vetää jo mainitsemani 200% homo, Chris. Kaksi tuntia hänen seurassaan tuntuu kahdelta viikolta. Meidän pitää kirjoittaa 1500 sanaa jostain taidemaalarista ja jostain hänen taulustaan, joka liippaa läheltä Chrisin valitsemaa aihekokonaisuutta "Sea, sky, land and light". Päätin ensin tehdä työni Pekka Halosen "Koli"-maalauksesta. Olin varma, että se kuva, joka minulla oli päässäni, oli nimenomaan tämä taulu. Käytiin toissapäivänä äidin kanssa kirjastossa hakemassa muutama kirja Pekka Halosesta, ja vasta sitten tajusin, että eipäs se ollutkaan se taulu, jota mietin. Vaihdoin taiteilijaa Eero Järnefeltiin, häneltä löytyi lähes mielikuvani näköinen taulu. Se tosin ei täsmälleen ole kyllä sama - milloinkohan löydän juuri sen taulun, jota kovasti olen miettinyt... noh, samapa tuo, kirjoitan Järnefeltistä.

Torstaina on viikon rennoin luento, Music Public Relations eli musiikkialan PR:ää. Vetäjänä on nuorehko mies, joka ajautuu puheessaan sivupoluille tuon tuosta. Hän aloittaa keskustelun edellisillan tv-ohjelmasta tai jostain tv-sarjasta, esim. täällä ajankohtaisesta julkkis-Big Brotherista. Kurssilaiset kyllä hyvin lähtevät juttuun mukaan, ja tunneilla ei koskaan ole tylsää.

Jaakon lähdön jälkeen täällä oli Guided Learning Week, itsenäisen opiskelun viikko. Olin valinnut sille viikolle intensiivikurssin Application of the Law, ihan vaan sen takia, että olisi jotain muuta ajateltavaa kuin Jaakko (se missio onnistui surkeasti) ja olisi yhden kurssin lopputyö vähemmän stressattavana toukokuussa. Se on stressattavana paraikaa. Se viikko oli kyllä todella intensiivinen: asiaa tuli tuutin täydeltä, ja osa meni ohikin, kun iltapäivästä ei vaan kyennyt enää täysillä keskittymään. Läpi käytiin musiikkilainsäädäntöä. Sinänsä helpottaa edes hieman, että kävin samanlaisen kurssin reilu vuosi sitten Jyväskylässä, silloin lopputehtävänä oli ryhmätyö. Nyt pitäisi puristaa 3000 sanan essee 25.3. mennessä.. hui.

Siinäpä ne kurssit. On ollut hassua huomata, että koululla pyörii harva se päivä poliisipukuisia ihmisiä, koska tämä on paikallinen Poliisiopisto! Täällä siis on poliisi- ja rikostutkintalinja tai joku sellainen. Samoin yliopistolla on sairaanhoitolinja, mutta he taitavat olla eri kampuksella kuin me. Kouluruokailu hoituu "Beats"-nimisessä kahviossa, josta saa lämmintä ruokaa. Päivän keitto (vaihtuu siis päivittäin, voi olla lihakeittoa, minestrone-keittoa, kasvis-, kana- tms.) maksaa £1, patongin ja voin kanssa £1,50. Hot dish of the day (joka sekin vaihtelee, yleensä riisiä ja jotain kastiketta) on muistaakseni £2,90. Uuniperuna yhdellä täytteellä £1,80. Keiton kanssa ei saa salaattia, mutta hot dishin ja uuniperunan kanssa saa pikkuisen pläjäyksen jotain vihreää, usein myös papuja. Juoma ei kuulu hintaan, mutta kraanavesi ei maksa mitään. Tässä siis ne ruoat, joita itse käytän. Olisi vielä valittavana päivän salaatti, johon saa valita itse, mitä haluaa, ja joitain muitakin annoksia, ei tosin montaa. Yleensä otan keiton leivän kanssa ja appelsiinimehua (£1,95). Kahviosta saa luonnollisesti myös kuumia juomia, sipsejä, karkkia, keksejä, paria hedelmää, kylmiöstä sämpylöitä, kolmioleipiä, limsoja ja mehuja. Joskus kuuman juoman kanssa saa ilmaisen muffinsin, ja tämän tarjouksen hyödynnämme yleensä aina. Muffinsi (toffee, suklaa tai mustikka) on juuri oikean kokoinen, ei liian iso eikä liian äklömakea.

Mieli on maassa. Tämä koko kevät on tähän mennessä jättänyt lähtemättä lentoon. Ei tunnu täysin hyvältä olla täällä. Koko ajan on kauhea ikävä kotiin ja Jaakon luo, eikä positiivisia hetkiä tunnu olevan kuin silloin tällöin. Oli oikeastaan aivan väärä aika lähteä vaihtoon, juuri kun sai parisuhteen alkamaan. Myöskin majoituksen suhteen on ollut hieman hankalaa. Barbara on ihan jees joo, mutta kodilta tämä paikka ei vieläkään tunnu. Barbaraa ei kiinnosta, miten meillä Suomessa tehdään asiat, mitä sinne kuuluu, miten siellä on asiat eri lailla. Tätini englantilaisten ystävien ja tuttujen jälkeen luulin tuntevani englantilaisen ihmistyypin jo, mutta ei sentään. Isän kanssa jutellessani tajusin, että englantilaisia ei pohjimmiltaan kiinnosta tutustua vierasmaalaisiin, että ei-englantilainen ei ole aivan yhtä hyvä kuin he itse ovat. Juontanee juurensa maan siirtomaahistoriasta, ja nimenomaan isäntämaan näkökulmasta. Ja siihen tälle maalle kuuluisa small talk -kulttuurikin perustuu mielestäni; voidaan kyllä sujuvasti keskustella säästä tai politiikasta hetken verran, mutta heti kun olisi aika paremmin tutustua keskustelukumppaniin tai vieraaseen, britti väistää ja lukitsee taas suojamuurinsa ympärilleen. Tämä ilmeni myös heti alussa, kun annoin Barbaralle tuliaisiksi tuomani Muumi-mukin, Marimekon pienen pussukan, ruisleipää ja poronlihasiivuja. Kaikki hän kyllä kohteliaasti otti vastaan ("voi, eihän sinun olisi tarvinut tuoda mitään"), mutta pussukka hävisi kaapin uumeniin heti, Muumi-muki samoin. Se tosin hetken oltuaan piilossa pääsi käyttöön kahvikuppina. Barbaralla on kyllä miljoona kahvikuppia. Ruisleipä ja mielettömän kalliit poronlihasiivut olisivat menneet pahaksi kaapissa, ellen olisi syönyt niitä itse, ja lopulta hieman jyrkempään äänensävyyn kysynyt Barbaralta "etkö nyt voisi maistaa tätä leipää ja poroa, kun ne nimenomaan sinulle toin?". "No, laita nyt pieni pala leipää, niin maistan." Hän ei koskaan kommentoinut, miltä ne maistuivat. Eikä enää kyllä kiinnostakaan kuulla.

Ei ole mitään järkeä hakata päätään seinään. Kun oleminen täällä ei maistu hyvältä, korkeintaan "ihan kivalta", se ei riitä. Onneksi kaikkien vaihtokokemusten ei ole oltava "elämäni paras kevät", "sikasiistii", "unohtumatonta". Onhan tämä unohtumatonta, ei sillä. Mutta kun täältä ei saa otettua kaikkea irti oman henkisen tilan vuoksi, niin ei väkisin. Yritän täällä kysellä, olisiko minun mahdollista tulla Suomeen jo toukokuun puolenvälin tienoilla, ja tehdä lopputyöt etänä. Ei minulla olisikaan kuin se 25000 hengen tapahtumasuunnittelu ja ehkä joku essee. Jos täällä ei enää toukokuussa olisi kontaktiopetusta, niin sittenhän on aivan sama, olenko täällä vai Suomessa. Ja oman mielenterveyteni takia aivan ehdottomasti mieluummin Suomessa.

Ja jotta ei tämä menisi aivan masentavaksi, niin on täällä hyvääkin. Muut vaihtarit ovat todella mukavia, heidän kanssaan jaksan päivästä toiseen. Ja kevät alkaa jo todella olla alkamassa, krookukset alkavat kukkia, samoin narsissit. Aurinko paistaa jo todella lämpimästi. Ja se viikko Jaakon kanssa oli kevään paras viikko! Ehdottomasti. Ainoa huono puoli siinä oli se, että menin nyrjäyttämään nilkkani, kun oltiin matkalla Natural History Museumiin, joten matkanteko hidastui jonkin verran, kun piti linkata. Silti tehtiin kaikkea sitä, mitä edellisessä postissa kerroin. Liverpoolissa ollessamme totesimme, että sinne pitää päästä joskus ajan kanssa, tutkimaan mitä kaikkea sieltä löytyykään. Nyt tänä keväänä sitä mahdollisuutta tuskin enää tulee.

Tällaista tällä kertaa. Olin tosiaan Suomessa tämän viikon. Tein pikavisiitin Jyväskylään (to-su viikko sitten), ja suunnittelin vielä pikaisempaa käyntiä Lahdessa (yksi yö kotona ja sitten lento takaisin). Toisin kävi. Sain Jyväskylästä noroviruksen, joka iski su-ma-yönä. Kun mitään ei ole suolistossa, eikä mikään pysy sisällä, en pystynyt lentämään maanantaina, vaan varasin uuden lennon lauantaille, eiliselle. Keräilin sitten voimiani kotona äidin ja isän hoivissa, ja keskustelin monta kertaa tilanteestani ja olostani täällä. Kotona vaan on paras olla. Ja Jaakon luona.

Nyt ei auta muu kuin tarttua siihen kammottavaan esseeseen. Ja mennä päivä kerrallaan. Tänä iltana sentään pääsen kuuntelemaan Jethro Tullia, joka tulee esiintymään Haikkariin! Jotain elävää musiikkia sentään maailmassa. Terveiset taas sinne lumen keskelle! Nyt jo tiedän, miltä siellä näyttää :)