Sisäinen kelloni on vielä hyvinkin Suomen ajassa; täällä alkaa väsyttää jo iltakymmenen maissa, kun Suomessa on jo puoliyö, ja kahtena viimeisimpänä aamuna olen herännyt automaattisesti 08.30 maissa, eli Suomessa 10.30. Kestääköhän siinä kuinka kauan, ennenkuin totun täkäläiseen aikaan..? Ehkä sitten alkaa tottua, kun alkaa koulu ja tulee rutiineja.
Huomenna lähdetään vaihtareiden kanssa Lontooseen! Mukaan lähtee 4 ruotsalaista, pari ranskalaista ja me kolme suomalaista. Lähtö on jo päivällä, joten Lontoossakin ehtii vielä päiväsaikaan käydä jossain. Ruotsalaiset olivat löytäneet jonkun halvan majoituksen, n. £8/yö, en tiedä sitten, millainen on majoituksen laatu.. voi olla, että sekin - kuten hinta - alhainen..enkä tiedä vielä, olenko Lontoossa koko viikonlopun vai tulenko jo lauantaina takaisin. Katsoo nyt.
Tänään on ollut ailahtelevainen päivä, henkisesti. Perusolo on edelleen vähän masis, kun ikävä raastaa kovasti. Aamulla sain idean, että josko lähtisinkin täältä jo pääsiäisenä kotiin takaisin! Täällä siis on 3 viikon pääsiäisloma (!), ja silloin ehdottomasti tulen Suomessa käymään. Sitä vaan mietin, josko jäisinkin siitä jo kotiin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisinkin jäädä. Toisaalta täällä on silloin jo ihana kevät, ja asiat varmasti jo henkisestikin toisin. Kuitenkin pitkä skype-keskustelu poikaystävän kanssa sai minut tajuamaan, ettei tämä ikävä ole sentään maailmanloppu. Sen jälkeen, kun hän täältä helmikuussa lähtee kotiin, on melkein tarkalleen kuukausi siihen, kun jo itse lähden lomalle Suomeen. Kun sitten koulu taas alkaa 19.4. on siitä enää pari viikkoa siihen, kun isompi kaveriporukka lienee tulossa käymään toukokuun alussa, poikaystäväni ja yksi kaveripariskunta ainakin tulee. Heidän vierailustaan on taas enää pari (varmasti työntäyteistä) viikkoa koulun loppumiseen. Ehkä tämä tästä. Tämä alun 1,5kk on pisin jakso yksin, ja tietysti se osuu tähän vaikeimpaan aikaan, eli alkuun.
Päivittelen sitten uutta kertomusta tänne, kunhan kotiudun ensimmäiseltä Lontoon-matkaltamme. Toivottavasti on kivaa :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei serkku rakas,
VastaaPoistamukava lueskella kuulumisia sieltä meren takaa! Toivottavasti väijyvä masis hellittää ja pääset nauttimaan kokemuksista.Yli vuoden kaukosuhteessa eläneenä ymmärrän kyllä oikein hyvin, ettei ole ihan helppoa. Suosittelen kävelemään lähimpään levykauppaan ja etsimään jotain uutta mukavaa musiikkia, romanttista tietenkin.. kynä ja kirjepaperia ja vaikka kynttilä, joku mukava iso muki ja teetä tai vaikka viiniä. Ottaa aina silloin tällöin illan hämärtyessä hetki poikaystävälle, kääriytyä mukavasti peittoon ja kirjoittaa kynttilän valossa ihan oikea kirje täynnä tunnetta. Mikään ei ole ihanempaa, kun saada tuollainen postista. Ja hauskaa on se yllätysten toiselle keksiminenkin.
Ja onneksi on myös sähköposti, Mese ja Skype! Paljon lepertelyä niiden välityksellä, niin kohta onkin jo se päivä kun pääsette näkemään.. eikä sitä tunnetta voita mikään!! Tää on sitä aikaa, jota mietitte sitten aviossa lämmöllä.. ja ne kirjeet tietenkin aarteena tallella. =)
Tietty unohtamatta niitä ihan tavallisiakin höpinöitä, miten päivä on sujunut ja mitä katsoitte telkkarista.. tai voitte vaikka katsoa telkkaria yhdessä. Ei kun nettiTV:t yhtäaikaa pyörimään ja skype auki voitte kommentoida niinkuin katsoisitte samalla sohvalla. Kyllä se siinä pikkuhiljaa masisikävä siirtyy ja tulee kaunis kaipuu tilalle.
Haleja ja paljon terkkuja!
-Annukka