Taas uusi päivä

Yritän pitää tämän tekstin lyhye(hkö)nä, koska kello on jo miljoona, ja minua on väsyttänyt jo jonkin aikaa. Jotain silti kerron tästäkin päivästä.

Aamulla menin alakertaan, ja Barbara alkoi etsiä netistä tapoja meidän päästä pois Stanstedin lentokentältä 15.2., jolloin poikaystäväni tulee viikoksi tänne käymään (arvatkaa vain, laskenko jo päiviä!!). Ihanan avulias nainen. Lähdin sitten jonkin ajan päästä koululle, tapasin Lauran ja mentiin syömään. Otettiin päivän keitto (koululla on siis parikin kahviota, yhdestä saa aamupalaa (kuulemma tosi rasvaista), muutamasta perussämpylät ja limsat, ja yhdestä jopa lämmintä ruokaa!), joka oli tomaattikeittoa. Suht pieni kupillinen maksoi £1,20 Lauralle, joka sai viimeisen leivän palan, £1 minulle, kun ei enää ollut leipää. Täällä sen huomaa, miten hyvä asia on, että Suomessa on kunnon kouluruokailu järjestetty! Alettiin syödä, juteltiin kaikenlaista suomeksi. Viereisessä pöydässä ollut nainen kuunteli meitä hetken ja kysyi sitten, mistä olemme. Kuultuaan, että olemme suomalaisia, hän kertoi , että hänellä on täti/kummitäti asumassa Porvoossa. Fascinating. Oikea syy, jonka takia hän keskeytti meidät, oli se, että hän promotoi erästä kampaamoa, jolla oli "huippuhyvä" tarjous. Menin sitten typeryyksissäni lupautumaan maksamaan £55 siitä, että saan "ilmaiseksi" kaikennäköisiä hiushoitoja, hierontaa, värikonsultointia sun muuta. Hintaan sisältyy myös päivä Lontoossa, jolloin meille (Laura tulee mukaani tottakai) tehdään kunnon kampaus ja meikki, ja meistä otetaan oikeita (?) muotikuvia. Yhden 8x6 tuuman kuvan saamme sitten kaupan päälle muistoksi. Se kuva saattaa olla mukava muisto tästä ajasta, ehkä 20 vuoden päästä.. Nyt jo kaduttaa tuo raha ja sen meno, mutta toisaalta, voinhan käydä noissa hoidoissa, kun nyt täällä olen, ja käydä oikealla kampaajalla sitten Suomessa. Tosiaan, £55 sisältyy myös oikeat kampaamotekoset (leikkaus, väri jne) puoleen hintaan. Ja kokonaisetuni on £350. Tuskinpa silti teen mitään hiuksilleni täällä, en oikein uskalla.

Ruoan jälkeen meillä oli kirjallinen englannintesti. Siihen meni puolisen tuntia, ja se oli helpohko. Meidän kanssa sitä oli tekemässä muutama muu vaihtari, joten näköjään heitä täällä on, vaikka tutoreiltamme tai muilta emme olleet saaneet mitään tietoa mistään. Emme edes tiedä, keitä tutorit ovat. Testin jälkeen satuimme törmäämään erääseen suomalaispoikaan, Anttiin, joka myös tuli tänne maanantaina. Vaihdoimme numerot ja höpötimme hetkisen. Ihan mukava nähdä joku uusi ihminen, joka sentään puhuu samaa kieltä kanssani, eikä koko aikaa tarvitse kääntää tekstiä päässä suomesta englanniksi ja takaisin.

Tämän tapaamisen jälkeen lähdimme kaupungille ostamaan vähän vihkoja, kyniä ja muuta tarpeellista. Ostin myös pitkähihaisen puuvillapaidan, £2. Ei paha. Kaupungista lähdimme kävelemään Lauran talolle. Huh, mikä matka! Pituus ei ollut se hurja tekijä, vaan ne mäet! Sekin mäki, jota kiivettiin ylös ja ylös, oli varmasti lähemmäs 45% jyrkkä/kalteva. Ihan älytön! Siinähän saamme jo tarpeeksi kuntoilua kumpikin, kun näitä mäkiä kapuamme tämän kevään ylös ja alas. Ohitimme matkalla myös sen talon, jossa ruotsalaiset järjestivät juhlat tänään. Minun oli tarkoitus jäädä Lauran luo yöksi juhlista, mutta vuokraemäntä ei ollut aivan kovin innostunut asiasta. Ymmärtäähän sen, yksi ylimääräinen vessassakävijä, suihkuttelija, syöjä (vaikkei siellä laitetakaan kaikille yhteistä ruokaa) lisää jo muutenkin isoon huusholliin. Eikä minullakaan nyt mikään juhlafiilis kyllä ollut. Sovittiin sitten niin, että lähden kuitenkin sieltä kotiin, käymättä juhlissa tällä kertaa. Matkustin kahdella bussilla sitten Barbaralle. Eiköhän tilaisuuksia juhlia vaihtareitten kanssa ilmaannu vielä. Tässä vaiheessa, 2 päivän jälkeen, kaipaa ympärilleen vain edes jotenkin tuttua. Tulin mielelläni Barbaran luo, tunnen jo taloa, kissa on tuttu, ja niin edelleen. Kummasti pienet, jo tutuksi tulleet asiat rauhoittavat mieltä nyt.

Mieliala on ollut tänään aika apea, vaikka tiedän, että poikaystäväni vierailu tänne lähestyy päivä päivältä. Silti siihen tuntuu olevan ikuisuus. Ennen kuin koulu kunnolla alkaa ja rutiinit löytyvät, on vaikeaa yrittää aloittaa alusta.

Eiköhän se tästä. Päivä kerrallaan. Nyt pitää mennä nukkumaan. Hyvää yötä!